Hyvinvoinnin ohjeviidakko ja työarjen todellisuus

Alkuvuosi tuo mukanaan tutun ilmiön. Hyvinvointiin liittyviä lupauksia, trendejä ja toimintamalleja on kaikkialla. Kehotetaan aloittamaan nyt, tekemään muutoksia ja ottamaan oma hyvinvointi haltuun kerralla heti vuoden alussa. 

Samaan aikaan työarki käynnistyy täydellä teholla. Projektit jatkuvat, tavoitteet tarkentuvat ja monella palautuminen on jo valmiiksi niukkaa. Hyvinvointi asettuu helposti uudenlaiseksi vaatimukseksi muun kuormituksen päälle. Ajatus paremmasta jaksamisesta kääntyy huomaamatta suorittamiseksi: vielä yksi asia, joka pitäisi hoitaa paremmin. 

Hyvinvointi ei kuitenkaan rakennu yksittäisestä aloituksesta tai vuodenvaihteen päätöksestä. Se muodostuu ajan kanssa. Arjen toistuvista valinnoista, työn rytmistä ja siitä, millaiset edellytykset työ antaa palautumiselle ja arjen kuormituksen säätelylle. Hyvinvointi elää ihmisen mukana eri elämäntilanteissa ja työuran vaiheissa.

Hyvinvointikeskustelussa korostuvat yksilöllisyys, kehon viestien tunnistaminen ja mielen kuormituksen ymmärtäminen. Teemat ovat perusteltuja ja ajankohtaisia. Työelämässä ne nostavat esiin olennaisen kysymyksen: millainen työ mahdollistaa sen, että omaa jaksamista voi aidosti huomioida myös työpäivän aikana, ei vain sen ulkopuolella? 

Työhyvinvointi rakentuu pitkälti työn rakenteista. Työn selkeys, tavoitteiden realistisuus, vaikutusmahdollisuudet ja työn rytmi vaikuttavat suoraan kuormitukseen. Kun työssä on tilaa keskittymiselle, tauoille ja palautumiselle, terveemmät valinnat syntyvät usein ilman erillistä ponnistelua. Siksi vastuu työhyvinvoinnista ei voi kasautua yksittäiselle työntekijälle, se on seurausta työn rakenteista, johtamisen valinnoista ja yhteisistä toimintatavoista. Työhyvinvointi näkyy siinä, miten työtä johdetaan ja miten työyhteisö toimii kokonaisuutena. 

Trendihälyn rauhoittaminen 

Alkuvuoden hyvinvointitulva voi tuntua raskaalta. Runsas tieto, uudet menetelmät ja jatkuvat kehotukset kehittää itseään vievät helposti huomion olennaisesta. Kaikki uusi ei ole huonoa, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa käyttöön. 

Työhyvinvoinnissa vaikuttavinta on usein rauhallinen tarkastelu: 
– mitkä tekijät kuormittavat arkea juuri nyt 
– missä kohtaa työ tukee jaksamista ja missä ei 
– mitkä pienet muutokset olisivat aidosti mahdollisia tässä työssä ja tässä tilanteessa 

Pienet, pitkäjänteiset muutokset kantavat usein pidemmälle kuin nopeat ratkaisut tai kampanjaluonteiset toimenpiteet. 

Wellbeing Superstars auttaa organisaatioita tekemään näitä valintoja. Tarkoituksena on suodattaa hyvinvointipuheesta se, mikä palvelee työelämää aidosti, ja rakentaa hyvinvointia osaksi työn arkea. Ei projektina, ei suoritteena, vaan kestävänä tapana tehdä työtä. 

Hyvinvointi ei ala tammikuussa eikä valmistu koskaan. Se elää elämän ja työn mukana. 
Trendit vaihtuvat. Työhyvinvoinnin tarve pysyy.